Stumpit ja sirpaleet.

Viime aikoina ei ole kerenny kirjoittelemaan, vaikka tapahtumaa on riittänyt. Ollaan käyty reissussa ja vietetty kotielämää kaikessa rauhassa, ja tehty töitä koiran kanssa ja ilmankin. Aikaisemmin tällä viikolla käytiin Lahdessa hakemassa firmalle auto, ja Kajo oli tottakai mukana (kun sille ei lapsenvahtia tahdo löytyä sen koon takia..), vaikka emäntää hieman arvelutti että jaksaako koira olla autossa yli 12h ja 850km. Hyvinhän se jaksoi, ja kelikin suosi matkustajia kun aurinko ei paljoa paistanut, niin autossakin lämpötila pysyi inhimillisen viileänä. Kajolla oli matkaseurana iiiiiiiiso luu, jota sai sitten natustaa matkan aikana. Tosin ohiajavat autot ja muu liikenne oli paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa, kuin kaupasta ostettu pullamössöluu :) Kotiin päästiin sitten myöhään illalla, ja uni maistui koiralle yhtä hyvin ku muillekkin perheenjäsenille.

Tänään käytiin Kajon kanssa sitten tuossa Heimarissa käveleskelmässä, kun se on oikeastaan ainoa paikka missä viitsii lähialueilla pitää koiraa irti (sanoo laki mitä hyvänsä). Tassuteltiin polkuja pitkin eteenpäin ja törmättiin yhteen pariskuntaan, ja jäätiin sitten jutteleen tän pariskunnan kans siihen risteykseen. Kajo oli koko ajan irti, se kun ei lähde 30m kauemmas irti ollessaan. Jossain vaiheessa koira hoksas veto-ojan jossa oli vettä, ja mikäs sen mukavampaa kesäpäivänä ku lähteä uimaan sinne ojaan.. Sitä miltä koira tällä hetkellä haisee, en viitsi edes kuvailla -.-

Kotiin tullessa huomasin että koiran oikeasta tassusta vuotaa verta norona, ja kotiin päästyäni tarkistin asian ja vekkihän siellä oli. Yksi kokonainen varvasantura oli haljennu horisontaalisesti ja vuosi verta järkyttävän paljon. Koira oli shokissa ja hätääntynyt kun verta oli lattioilla, koirassa itsessään, jopa seinissä ja omatkin vaatteet sotkeentuivat siinä samalla. Tarkistin että haavassa ei ole mitään lasia tms, ja putsasin haavan ja laitoin siihen painesiteen tyrehdyttämään sitä verenvuotoa. Itse kun on ensiapukurssit käynyt, niin jotenkin osasi arvioida tilanteen vaatimat toimenpiteet ja on välineetkin, millä voi edesauttaa sitä hoitamista jos tarve tulee. Kerrankin oon kiitollinen siitä et loukkasin oman käteni viime viikolla, koska muuten mulla ei olis välttämättä ollu harsoja ja puhdistusaineita valmiina että koiran tassun olisi saanut yhtä hyvin hoidettua.

Tällä hetkellä Kajo on rauhallinen, ja antaa siteen olla rauhassa. Verta ei enää vuoda, mutta ilmeisesti tassu on kipeä kun koira arkailee astua sillä koko painolle. Eipä kai tuo mikään ihme ole, kun kyseessä on koiran ensimmäinen haava raajoihin eikä se välttämättä ymmärrä minkätakia sattuu astua. Raukka :( Tänään en sitä vielä pese niistä ojavesistä puhtaaksi, vaan taidan jättää suosiolla huomiselle sen homman. Suihku ei oo koskaan miellyttäny Kajoa niin en viittis ressata sitä enää yhtään enempää tälle päivälle.

Reissumies.

Eilen 11.06.2011 taakse jäi Kajon tähän mennessä pisin reissu. Päämääränä oli Viljakkala (Ylöjärvi) ja matkaa sinne 300km. Kajo on pienestä asti ollut mulla mukana joka paikassa, ja väkisinkin siis tottunut auton kyydissä olemiseen. Matka pelotti emäntää itseään, kun päivä oli todella kuuma (+33astetta), ja matka-autona toimiva Chevrolet Chevy Van väriltään tummansininen, ja sisustaltaan myöskin tumma. Eli reissusta oli tulossa hikinen koko porukalle, ja vettä varattiin litratolkulla mukaan että voidaan pysähtyä välillä juottamaan koiraa ja käymään pihalla tarpeilla.

Mukana oli siis koko perhe, avomieskin mukaan luettuna. Päivä alkoi firmalla, josta haettiin tavarat mitä piti Ylöjärvelle viedä, ja kuumuus nousi sietämättömäksi, eihän siellä kukaan voinu olla kun autossa asteita oli 40c! Ajeltiin koko matka kaikki 5 ikkunaa auki, ja Seinäjoella pysähdyttiin sitten juomaan ja käymään pissalla. Seinäjokelaiset ilmeisesti ihastui Kajon rentoon matkustustyyliin, kun Vani sai reilusti huomiota. Miksipä ei, on kai se nyt hauskan näköistä kun suuren pakettiauton pienestä sivuikkunasta tulee yhtäkkiä sakemannin näköisen koiran pää ulos, ja sen jälkeen ottaa viilennystä ilmasta kieli poskella ja korvat rullalla?
Sääli etten ottanut kameraa mukaan, siitä olisi saanut monta mainiota kuvaa napattua.

Ylöjärveltä matka taittui Kinnulaan Keski-Suomen kautta, pitihän sitä nyt hieman ottaa lomailunkin kannalta avokin kanssa, kun yhteiseloa meillä kahdellakin tuli eilen taas puoliska vuotta lisää. Ja onhan se tylsä ajatella roudtrippiä pelkästään työajona, kun muksukin on mukana ;) Kinnulassa vietettiin hieman pidempi paussi syöden ja juoden, ja levähtäen. Samalla tuli käytyä hieman sukulaisten luona, ja sopivasti valmistujaisjuhlissa piipahtamassa. Tämän jälkeen ajeltiin kotikokkolaan takaisin, ja kilometrejä taittui auton kyydissä yhteensä noin 630km.

Ja Kajo oli niin käsittämättömän hienosti koko matkan ettei voi olla kuin ylpeä siitä. Vaikka matka oli pitkä, niin poika nukkui rauhassa pitkin matkaa, ellei sitten viihdyttänyt ohikulkijoita reippaalla olemuksellaan sivuikkunoista käsin. Nyt tietää, että koira tosissaan on loistava matkustuskaveri, ja rohkenen ottaa sen seuraavillekin reissuille mukaan (tätä ennen ollut mukana Raahessa JM-kisoissa ja Seinäjoen autonhakureissulla) ilman huolta, kun sillä tuota päätä riittää matkustamiseen ja ilmeisesti myös nauttii olostansa autossa :)

Tänään sitten uimaan illemmalla kun ulkona on taas niin kuuma, pitäähän sitä muistaa pyhittää lepopäivä nautinnoille!

Tulin, näin, terrorisoin.

Ajattelimpa minäkin tulla tänne jakamaan ajatuksiani teille muille, kun välillä tuntuu että itsensä kanssa on niin hankalaa elää kun jaloissa on koira, joka välillä pursuaa rakkautta ja välillä kerjää verta nenästänsä.

Olisi ehkä ollut helpompaa aloittaa bloggaaminen jo silloin, kun tämä rotujen sinfonia tuli omistukseeni. Kysehän on siis sekarotuisesta uroskoirasta, jonka isä on saksanpaimenkoira/siperianhusky ja emä on alaskan malamuutti/valkoinen paimenkoira. Ikää tällä jättiläisellä on tällä hetkellä 9kk, eli tarkalleen ottaen Kajo on syntynyt 28.08.2010 ja pentueessa oli kaiken kaikkiaan 9 pentua.

Kajo on luonteeltaan varsin valloittava, uskoisin että myös te muut tulette huomaamaan sen jossain vaiheessa kunhan pääsen aloittamaan tarinat siitä ah, niin ihanasta arjesta, jota käyn läpi tuon pienen terminaattorin kanssa.

                           Kuvassa Kajo on 8 viikon ikäinen, ja vauhtia löytyi!

Enjoy, toivomme hartaasti että teillä muilla murkkuikäisten pentujen omistajilla olisi helpompaa mitä meillä :)