sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Reissumies.

Eilen 11.06.2011 taakse jäi Kajon tähän mennessä pisin reissu. Päämääränä oli Viljakkala (Ylöjärvi) ja matkaa sinne 300km. Kajo on pienestä asti ollut mulla mukana joka paikassa, ja väkisinkin siis tottunut auton kyydissä olemiseen. Matka pelotti emäntää itseään, kun päivä oli todella kuuma (+33astetta), ja matka-autona toimiva Chevrolet Chevy Van väriltään tummansininen, ja sisustaltaan myöskin tumma. Eli reissusta oli tulossa hikinen koko porukalle, ja vettä varattiin litratolkulla mukaan että voidaan pysähtyä välillä juottamaan koiraa ja käymään pihalla tarpeilla.

Mukana oli siis koko perhe, avomieskin mukaan luettuna. Päivä alkoi firmalla, josta haettiin tavarat mitä piti Ylöjärvelle viedä, ja kuumuus nousi sietämättömäksi, eihän siellä kukaan voinu olla kun autossa asteita oli 40c! Ajeltiin koko matka kaikki 5 ikkunaa auki, ja Seinäjoella pysähdyttiin sitten juomaan ja käymään pissalla. Seinäjokelaiset ilmeisesti ihastui Kajon rentoon matkustustyyliin, kun Vani sai reilusti huomiota. Miksipä ei, on kai se nyt hauskan näköistä kun suuren pakettiauton pienestä sivuikkunasta tulee yhtäkkiä sakemannin näköisen koiran pää ulos, ja sen jälkeen ottaa viilennystä ilmasta kieli poskella ja korvat rullalla?
Sääli etten ottanut kameraa mukaan, siitä olisi saanut monta mainiota kuvaa napattua.

Ylöjärveltä matka taittui Kinnulaan Keski-Suomen kautta, pitihän sitä nyt hieman ottaa lomailunkin kannalta avokin kanssa, kun yhteiseloa meillä kahdellakin tuli eilen taas puoliska vuotta lisää. Ja onhan se tylsä ajatella roudtrippiä pelkästään työajona, kun muksukin on mukana ;) Kinnulassa vietettiin hieman pidempi paussi syöden ja juoden, ja levähtäen. Samalla tuli käytyä hieman sukulaisten luona, ja sopivasti valmistujaisjuhlissa piipahtamassa. Tämän jälkeen ajeltiin kotikokkolaan takaisin, ja kilometrejä taittui auton kyydissä yhteensä noin 630km.

Ja Kajo oli niin käsittämättömän hienosti koko matkan ettei voi olla kuin ylpeä siitä. Vaikka matka oli pitkä, niin poika nukkui rauhassa pitkin matkaa, ellei sitten viihdyttänyt ohikulkijoita reippaalla olemuksellaan sivuikkunoista käsin. Nyt tietää, että koira tosissaan on loistava matkustuskaveri, ja rohkenen ottaa sen seuraavillekin reissuille mukaan (tätä ennen ollut mukana Raahessa JM-kisoissa ja Seinäjoen autonhakureissulla) ilman huolta, kun sillä tuota päätä riittää matkustamiseen ja ilmeisesti myös nauttii olostansa autossa :)

Tänään sitten uimaan illemmalla kun ulkona on taas niin kuuma, pitäähän sitä muistaa pyhittää lepopäivä nautinnoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti