Stumpit ja sirpaleet.

Viime aikoina ei ole kerenny kirjoittelemaan, vaikka tapahtumaa on riittänyt. Ollaan käyty reissussa ja vietetty kotielämää kaikessa rauhassa, ja tehty töitä koiran kanssa ja ilmankin. Aikaisemmin tällä viikolla käytiin Lahdessa hakemassa firmalle auto, ja Kajo oli tottakai mukana (kun sille ei lapsenvahtia tahdo löytyä sen koon takia..), vaikka emäntää hieman arvelutti että jaksaako koira olla autossa yli 12h ja 850km. Hyvinhän se jaksoi, ja kelikin suosi matkustajia kun aurinko ei paljoa paistanut, niin autossakin lämpötila pysyi inhimillisen viileänä. Kajolla oli matkaseurana iiiiiiiiso luu, jota sai sitten natustaa matkan aikana. Tosin ohiajavat autot ja muu liikenne oli paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa, kuin kaupasta ostettu pullamössöluu :) Kotiin päästiin sitten myöhään illalla, ja uni maistui koiralle yhtä hyvin ku muillekkin perheenjäsenille.

Tänään käytiin Kajon kanssa sitten tuossa Heimarissa käveleskelmässä, kun se on oikeastaan ainoa paikka missä viitsii lähialueilla pitää koiraa irti (sanoo laki mitä hyvänsä). Tassuteltiin polkuja pitkin eteenpäin ja törmättiin yhteen pariskuntaan, ja jäätiin sitten jutteleen tän pariskunnan kans siihen risteykseen. Kajo oli koko ajan irti, se kun ei lähde 30m kauemmas irti ollessaan. Jossain vaiheessa koira hoksas veto-ojan jossa oli vettä, ja mikäs sen mukavampaa kesäpäivänä ku lähteä uimaan sinne ojaan.. Sitä miltä koira tällä hetkellä haisee, en viitsi edes kuvailla -.-

Kotiin tullessa huomasin että koiran oikeasta tassusta vuotaa verta norona, ja kotiin päästyäni tarkistin asian ja vekkihän siellä oli. Yksi kokonainen varvasantura oli haljennu horisontaalisesti ja vuosi verta järkyttävän paljon. Koira oli shokissa ja hätääntynyt kun verta oli lattioilla, koirassa itsessään, jopa seinissä ja omatkin vaatteet sotkeentuivat siinä samalla. Tarkistin että haavassa ei ole mitään lasia tms, ja putsasin haavan ja laitoin siihen painesiteen tyrehdyttämään sitä verenvuotoa. Itse kun on ensiapukurssit käynyt, niin jotenkin osasi arvioida tilanteen vaatimat toimenpiteet ja on välineetkin, millä voi edesauttaa sitä hoitamista jos tarve tulee. Kerrankin oon kiitollinen siitä et loukkasin oman käteni viime viikolla, koska muuten mulla ei olis välttämättä ollu harsoja ja puhdistusaineita valmiina että koiran tassun olisi saanut yhtä hyvin hoidettua.

Tällä hetkellä Kajo on rauhallinen, ja antaa siteen olla rauhassa. Verta ei enää vuoda, mutta ilmeisesti tassu on kipeä kun koira arkailee astua sillä koko painolle. Eipä kai tuo mikään ihme ole, kun kyseessä on koiran ensimmäinen haava raajoihin eikä se välttämättä ymmärrä minkätakia sattuu astua. Raukka :( Tänään en sitä vielä pese niistä ojavesistä puhtaaksi, vaan taidan jättää suosiolla huomiselle sen homman. Suihku ei oo koskaan miellyttäny Kajoa niin en viittis ressata sitä enää yhtään enempää tälle päivälle.