Ompa mennyt taas pitkä aika että tännekin kerkeän kirjoittelemaan, firmalla on mennyt niin paljon aikaa ja omien töiden kanssa on mennyt niin lahjakkaasti kun olen yöt töissä.
Kävipä kuitenkin niin että käytiin perhereissulla Tampereella, kun siellä oli JM-autojen Kardaanikunkku tuossa viime viikonloppuna. Reissu oli sinänsä huono, etten Kajoa voinut mukaan ottaa ja oli viime tingassa etsittävä koiralle uusi hoitopaikka kun entinen kusi silmään. Luojan kiitos, löysin mukavan rouvahenkilön joka sitten suostui ottamaan Kajon viikonlopun yli itselleen, ja hänellä oli kokemusta isoista koirista. Rouva ja Kajo tuli hyvin toimeen keskenään, ja ajattelinkin sitten että voin ihan hyvillä mielin jättää Kajon hänen hoiviinsa.
Se olikin ensimmäinen kerta ikinä kun Kajo on ollut pois mun luota niin pitkää aikaa. Itselle se oli vaikeaa, kun on koiraan tottunut niin yhtäkkiä ei ollutkaan koiraa mitä ruokkia ja lenkittää, ja seurailla muuten. Kajo oli lopettanut syömisen samantien, ja vasta perjantai-iltana ja lauantaina aamulla oli suostunut maistamaan jotain kun ruokaan oli lisätty raakaa jauhelihaa. Siitähän se sitten lähti, Kajo eli leveästi ja söi jauhelihaa ja kaikkea mahdollista mitä kaapista oli löytynyt, ja oli ollut ilmeisen onnellinen asiasta (kotona kun ei muuta heru kuin sitä normaalia koiran ruokaa, ja joskus syötän kajolle raakaa lihaa ja mitä nyt sattuu jääkaapista löytymään mikä on menossa vanhaksi). Sääli vain että kaikki ne ruuat oli tullu samantien pihalle, ei koirakaan päässyt nauttimaan niistä kunnolla.
Kajo meni täysin sekaisin kun menin maanantaina hakemaan sitä hoidosta, ja luulin ettei koiraparka pysy enää nahoissaan kun se tajusi että "hei me mennään sittenki kotiin, ei emäntä mua ookkaan hylänny!". Oli aika raju vastaanotto, mulla on vieläki käsissä jälkiä siitä kun tuo molossi hieman ilmaisi rakkauttaan emäntäänsä.
Nyt mennään jo viikon loppupuolta, ja koira seuraa mua jopa tiiviimmin mitä hai seuraa laivaa. Luulee tiesti, että voin yhtäkkiä lähteä hetkenä minä hyvänsä uudelleen, ja Kajo jää taas yksin jonkun tuntemattoman seuraan. Onneks ei semmosta oo tapahtumassa, pyrin kuitenkin aina ottamaan koiran mukaan reissuille, oli kyse sitten vaikka kauppareissuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti