Eläinlääkärille mennessä Kajo oli positiivisella mielellä, mutta mieliala muuttui nopeasti rauhoituspiikin jälkeen. Koira yritti näyttää hampaitaan eläinlääkärille vielä tokkuroissaankin, mutta mulle ja assistentille oli oikein ystävällinen. Se tais vain tajuta, et nyt käy jotain huonoa, ja purki oloansa sitten tähän lääkäriparkaan joka teki vain työtä käskettyä. Operoinnin jälkeen assistentti kertoi asiaankuuluvista asioista, ja mainitsi että koira todennäköisesti depressoituu vähintään viikoksi leikkuusta eteenpäin, eikä asiasta kannata vetää johtopäätöksiä ja hermostua kun koira ei olekaan oma itsensä.
Kahden päivän päästä leikkuusta teki mieli soittaa eläinlääkärille, että millon sen depression pitäisi alkaa kun koira juoksee pitkin seiniä leikkikalujensa perässä, eikä menoa näytä haittaavan viisinkertaisiksi turvonneet pikimustat kivespussit jotka laahautuivat perässä. Ilmeisesti sitten oli aika tujuja kipulääkkeitä mitä koiralle syötin aamuisin...
Mutta, se siitä episodista. Kajolla on nyt kissakaveri! Kajo on löytänyt voittajansa, tämä musta surma on luonteeltaan sen verran sähköinen, että koira saa nenilleen jos menee metriä lähemmäksi. Kajo on vajaassa vuorokaudessa rauhoittunut hyvinkin paljon siinä mielessä, että se ihan oikeasti nyt miettii mihin se kävelee, ja miten se kävelee, eikä ryntäile jatkuvasti johonkin. Itse kissaherra on mainio tapaus näin äkkiseltään diagnosoituna. Vakituista nimeä sillä ei vielä ole, mutta kulkuriaikanaan sitä on sanottu Zorroksi, mikä ei meikäläisen suussa taivu sitten mitenkään lievän R-vian vuoksi. Herran ikää tai menneisyyttä ei kukaan tiedä, mutta käytetään matikaista eläinlääkärissä jossain vaiheessa yleistarkastuksessa jotta lääkäri pääsee määrittämään iän paremmin. Itse vilkaisin hampaita, ja kyseessä on ainakin vähintään parivuotias tapaus maallikon silmin katsottuna.
Laittelempas kuvia tulemaan kissaherrastakin myöhemmin kunhan saan kameran kuvauskuntoon :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti